Hitaitten hämäläisten luo Hämeenlinnaan

Olo oli kuin olisi kotiin mennyt, kun menimme käymään viikonloppuna Parolan panssarimuseossa ja Hämeenlinnan Vanaissa. Kaikki minut paremmin tuntevat tietävät, että minut voi houkutella lähes mihin tahansa, kun reissussa on tarkoitus käydä uudessa tai jo ennestään hyväksi todetussa ravintolassa. Viime vuotisen Hämeenlinnareissun aikana Vanai jäi kokematta, mutta tällä kertaa pääsimme sinne!

Ennen kuin (minun) palkintoni odotti, kävimme pyörähtämässä Parolassa sijaitsevassa panssarivaunumuseossa. Olen auttamattoman huono historiassa, joten onneksi mies jaksoi kertoa lapsille panssarivaunuista, sotahistoriasta ja sen merkittävistä henkilöistä tarkemmin. Itse en tälläkään kertaa keskittynyt kuuntelemaan, vaan kiertelin näyttelysaleja päärättömästi edes takaisin.

Esikoisemme, joka on kiinnostunut historiasta, maantieteestä ja avaruudesta, rakastaa kiertää museoita. Panssarimuseo oli hänelle onnen omiaan, ja hän olisi saanut kulutettua siellä useamman tunnin. Museossa osan kalustosta päälle ja/tai sisään pääsi kipuamaan, joten jo tämä mahdollisuus oli pienelle lapselle pala taivasta. Panssarimuseon panssarintorjuntaosiossa oli myös mahdollista leikillisesti räjäyttää panssarivaunuja. Esikoinen sai pamautettua panssarit yhden laukaisun taktiikalla, kun mies oli pikkuisen avustamassa. 

Museon piha-alueella oli pieni leikkipuisto, jonne suuntasimme kuopuksen kanssa, kun pienen jalat eivät jaksaneet enää yllättäen kiertää panssarivaunuja. Museolla oli myös oma kahvila ja pieni myymälä, mutta nämä unohtuivat kiireessä. Menkää te, ja kertokaa, kuinka pehmeät pullat missasimme!

Olimme sopivasti kiertäneet museon, kun lounastauko kolkutteli ovella. Museolta oli reilun 10 minuutin automatka Vanaille, joka sijaitsee aivan Hämeenlinnan juna-aseman vieressä. Olin jo etukäteen tarkistanut, että listalla olevat annokset ovat mahdollista ostaa puolikkaina lapsille, jotta lapsille ei tarvitse tilata aikuisten annosta. 

Me päätimme tapamme mukaan skipata alkuruoat ja panostimme pää- ja jälkiruokaan. Minä valitsin pääruoaksi päivän kalan. Kala oli tällä kertaa siikaa, ja sen kanssa tarjolla oli varhaisperunoita, sesongin kasviksia ja valkoviinikastiketta. Mies puolestaan meni turvallisella linjalla ja valitsi listalta härän sisäfileen, jossa mukana oli lohkoperunoita, grillattuja kasviksia ja Cafe de Paris -maustevoita. Sekä miehen annoksen maustevoi että oman annokseni valkoviinikastikkeet olivat täysiä kymppejä! 

Vanaissa jälkiruokalista on vaihtuva, joten siihen ei pystynyt ennakkoon tutustumaan netissä. Lapset halusivat vaniljajäätelöpallot ja mies pyysi mustikkasorbettia. Itse otin listan mantelikakkupalan, jossa oli mukana valkosuklaa-mascarponevaahtoa, taivaallisen makuista mansikkamelbaa ja marinoituja raparpereja. Raparperit jäivät syömättä valjun maun vuoksi, mutta muutoin jälkiruoka oli herkullinen!

Törmäsin Vanaihin somessa jo viime vuoden puolella. Mielenkiinnon herätti ravintolan kodikas sisustus ja mukavan mutkattomat ruoat. Ruoka ja ravintolan tilat olivat ehdottomasti käymisen arvoisia, mutta palvelun nopeudessa ja pöytien laitossa olisi vielä hieman petrattavaa. Itse ainakin kummeksuin, kun osassa pöytiä osa paikoista oli katettu ja osa ei. Lisäksi ainakin aiemmin olen ymmärtänyt, että on hyvien tapojen mukaista kerätä pääruokalautaset seurueelta yhdellä kertaa. Yritin tähän etsiä netistä etikettisäännönkin, mutta en löytänyt. Saattaa siis hyvin olla, että olen keksinyt säännön omasta päästäni 😅 joka tapauksessa nuo pienet "moitteet" ovat kuitenkin ihan tosi pikkuisia juttuja, ja kävisin ehdottomasti Vanaissa uudelleenkin, jos sattuisin olemaan ruoka-aikaan Hämeenlinnan suunnilla!

Huomenna suuntaamme puistotreffeille tuttavaperheen kanssa, kun alkuviikko on mennyt mummolareissussa Päijät-Hämeessä. Sääennusteet tuntuvat vaihtelevan koko ajan, joten suurempia ulkoaktiviteetteja ei tälle viikolle uskalla suunnitella ennakkoon.

/Me kaksi ja lapset